lauantai 31. tammikuuta 2015

Kahvi- vai kahvilafriikki

Niinkun useaan kertaan oon maininnut, mun tylsään arkeen kuuluu ehdottomasti piristävä kahvitteluhetki jonku ihanan typyn kanssa!
Miksei pojunkin, mutta ainakin oma poitsu kömpii satojen kilsojen päässä metsässä ase kädessä, joten tyttöpoika kahveja tulee 
vietettyä ainoostaan viikonloppuisin. Mua on kuitenkin onneksi siunattu yhdellä vakiomuidulla, joka aina yhtä innokkaasti 
on tulossa mun kanssa kahvikupposelle! Mitään niin niin vakkaripaikkaa me ei vielä olla päätetty,  mutta koska Kokkola on täynnä 
kivoja kahviloita, on meillä ainakin valinnanvaraa!

Mä en itse koskaan oo ollut mikään kahvinjuoja, tai en koskaan oo pitänyt kahvia millään tapaa pahan makuisena juomana.
Kuitenkin aina silloin tällöin kylässä tai esimerkiksi sivistyneen poikaystävän seurassa tulee kahvia hörpittyä kuppi tai kaksi, eikä
siitä haittaakaan oo ollut. Mä kuitenkin lupasin itselleni, että musta ei ikinä tuu sellasta friikkiä, joka joutuu juomaan kahvia ihan säännöllisesti, 
ja että esimerkiksi ilman sitä tulee pää kipeeksi yms. Musta ei vielä oo kehittynyt tätä ''friikkiä'', mutta sillä kahvia tulee litkittyä päivittäin niin 
pelottavan paljon, että kohta on vaarana, että Oliviasta kuoriutuu täydellinen kahvifriikki. Kahvilafriikkihän mä olen jo omasta takaa. ;-)
IMG_0426
IMG_0442
IMG_0450
IMG_0464
Be ready, näitä kuvia tulee näkymään mun blogihistorian aikana vielä satoja kertoja! :-D

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Keskellä viikkoa oleva asu

Tänään kävin kaupungilla hoitamassa asioita ja näkemässä ihanaa ja tärkeetä ystävää. Mulla harvoin on oikeesti kaupungille 
mitään asiaa (huomioon tietenkään ottamatta näitä ystäväkahvitteluja), sillä yleensä mun kaupunkikäynnit menee plörinöiks ja siitä tulee 
sellaista vaatekaupoissa roikkumista, joka aiheuttaa heräteostosten tekemisiä. Siinä tulee myös ruokittua itselleen vähän sellaisia turhia haluja 
esineitä kohtaan, ja siinä tapauksessa mä olen heikko. Itsehän olen ostolakossa yrittänyt pysyä, mutta just niinä turhina kaupunkipäivinä 
se ostolakko alkaa vähän rakoilemaan, mikä ei siis todellakaan oo hyvä juttu.. :-D Tänään siis kuitenkin tunsin oloni sivistyneemmäksi, 
kun kerrankin oikeesti oli kaupungissa asioita hoidettavana, eikä siitä tullu vaan sellasta kaupoissa roikkumista. Tulispa näitä hoidettavia asioita 
useemminkin eteen, niin ois jotain asiaakin kaupungille, heheh. 

Pitkästä aikaa sai laittaa jotain siistimpääkin päälle, mikä todellakin piristää tän ruman kouluarjen keskellä. Välillä kiva tuntee itsensä edes 
jollain tapaa kauniiksi! Jalkaan pääsi ihka uudet saappaat kävelemään neitsyytmatkaansa (hahah jep, se ostolakko jo unohtui.) 
Tammikuu 15-001
Kollaasit1
Kollaasit

tiistai 27. tammikuuta 2015

Roses

Jälleen päivät on vierähtäneet tiistaihin viimeviikon maanantaista, siitä viimesimmästä postauksesta.. Keskellä viikkoa tuntuu aina 
päivien lipuvan ohi niin kauheen hitaasti, mutta jälkeenpäin ajateltuna viikot kuluu oikeesti ihan järjetöntä vauhtia. Ja montakohan kertaa mäkin 
oon tästä viikkojen nopeudesta täällä blogin puolella sepustanut.. No joo. Pääasia kuitenkin, että kesään on joka päivä yksi päivä vähemmän
aikaa. Aika siistiä vai mitä? Täällä ainakin odotellaan kesää niiiin paljon! 

Viimepäivinä mä oon nauttinut vähän pienemmistä astelukemista, ja aurinkoakin on tervehditty jo useempaan kertaan pitkiin pitkiin aikoihin!
Valoisammista päivistä saa huomattavasti enemmän energiaa ja potkua loppupäivään, varsinkin henkisesti. Viimeviikko sisälsi 
kaikesta huolimatta myös paljon negatiivisuutta ja inhottavia ajatuksia, joita toki kyllä jälkeenpäin ajattelee aina sellaisella voittaja-
fiiliksellä. Julkaisin eilen instagramiin aika osuvan quoten, joka toi mulle paljon positiivisempaa mieltä taas. Elämä on välillä 
vähän tämmöstä ''nyt on kaikki hyvin'' ja ''nyt on kaikki huonosti'', mutta niistäkin jutuista selvitään ruokkimalla itselleen hyviä tunteita 
ja laittamalla asioita tärkeysjärjestykseen tms. Mä itse ainakin huomaan, että välillä on hyvä olla vaan ja unohtaa hetkeksi asiat joista murehtii, 
sekä tehdä tilaa niille hyville ajatuksille. Mä oon ehkä maailman pahin asioista stressaaja ja oon todennut sen, että muu ei vaan oikeesti auta. 
IMG_0299
IMG_0335
IMG_0308
Paljon tsemppejä ja positiivisuutta muidenkin loppuviikkoon! <3

maanantai 19. tammikuuta 2015

I think the hardest person to love is yourself.

Hitsit miten nopeasti yksi viikko ja etenkin viikonloppu on mennyt ohi ja jäänyt taas muistoihin. Koko viikko odoteltiin perjantaita ja 
ensimmäisille lomilleen saapuvaa palvelusmiestä! Vaikka alkuviikko tuntuikin vielä ihan ylitsepääsemättömän vaikealta, 
alkoi olo jo keskiviikkona helpottumaan ja oltiin voiton puolella. Yllättävän nopeasti se perjantai sitten tupsahtikin eteen ja myös
yhtä nopeasti tuli maanantai. Käynnistin uuden viikon vielä oikeen pirtsakoin mielin, sillä vasta tänään, maanantai iltana mä
saatoin mun palvelusmiehen bussille ja heti neljän päivän päästä se tuleekin jo takaisin! Menispä koko intti yhtä hujauksessa, kun 
nää viikonloputkin tuntuu menevän..

Tänään mä alotin tet-harjottelun Kokkolan hyvinvointikampuksella. Tän päivän jälkeen voin jo sanoa, että olisin kyllä ihan mielelläni 
mennyt johonkin toiseen paikkaan tettiin, mutta hyvinvointikampukselle halusin lähinnä sen takia, koska mua kiinnostaa paka puoli ja 
on hauska käydä seuraamassa tunteja, joihin mahdollisesti pääsee vuoden päästä mukaan. Katotaan, millanen on mielikuva tän viikon jälkeen.
IMG_9674
IMG_9681
Kivaa viikkoa kaikille <3

maanantai 12. tammikuuta 2015

7 billion smiles, and yours is my favorite

Muutama toinenkin inttileski mun lukijoiden joukosta oli innokas kuulemaan kuulumisia tältä inttileski ajalta, ja koska mä oon
 herkkä ihminen ja kirjotan mielelläni kaikenlaisesta enemmän tai vähemmän siirappisesta, niin ajattelin, että miksipä ei!
Ensimmäinen inttileskiviikko takana ja oon edelleen elävien kirjoissa! Viikko ei tainnut pitää sisällään lainkaan sellaisia ''me ei selvitä tästä''
-hetkiä, joten molemmat meistä tais selvitä ensimmäisestä viikosta pelkillä kostuneilla silmillä, mitä siihen nyt muutaman valuneen kyyneleen
lisää. Välillä oli vaan hirveetä tajuta, kuinka kaukana se toinen on ja kuinka monta päivää sen näkemiseen menee. Tiistai iltana
puhuttiin ensimmäisen kerran puhelimeen ja oltiin muka molemmat pää täynnä asiaa ja kysymyksiä, mutta ei vierähtänyt hetkeekään siihen,
 kun kuuli rakkaan äänen ja ajatukset oli jo jossain teillä tietämättömillä. Tärkeintä oli kuitenkin vaan kuulla se toisen ääni ja kuulumiset,
ikävän valittamisesta puhumattakaan. Ensimmäisten puhelujen jälkeen alkoi tulla olo paljon paremmaksi ja positiivisemmaksi, sillä kokoajan
päivät väheni ja aloin laskemaan tunteja toisen näkemiseen. Sunnuntai olikin viikon paras hetki ja on taas paljon uskoa tulevaa kohden,
ensimmäisiä edessä olevia lomia unohtamattakaan.

Kun positiivisesti yrittää tätä tulevaa inttiaikaa ajatella, niin oon edelleen sillä kannalla, että tää tulee vahvistamaan meidän suhdetta, niinkuin
varmasti monien monien muidenkin samassa tilassa olevien kohdalla. Viikonloppusin yhteinen vietättävä aika tulee varmasti viemään kaiken tilan
turhalta riitelyltä, sillä aikaa vietetään nauttien toisen seurasta. Siitä tulee ainutlaatuista ja arvokasta yhä enemmän ja enemmän kerta
toisensa jälkeen. Viikonloput on taas nopeesti ohi ja mies palaa palvelukseen. Taas odotellaan seuraavia lomia. Kun tän rumban saa
toistumaan tarpeeksi monta kertaa, ei toi ajatus puolivuotisesta enään niin pahalta kuulosta ja pianhan se on jo ohi.
Enään vaan toivotaan, että sitä oltais puolenvuoden miehiä.. 
Tammikuu 15
<3

lauantai 10. tammikuuta 2015

Vuoden ensimmäinen brunssi

Keksittekö parempaa tapaa alottaa viikonloppuaamu, kun brunssipöytä? Mun täytyy myöntää, että mä en oikeesti keksi. 
Viimevuoden puolella tuli pidettyä brunssipöytää enemmän ku kerran saman porukan kanssa, ja tää on kyllä oikeesti ihan hullun hyvä 
tapa viettää aikaa ystävien kanssa ja laukaista hyvä päivä käyntiin. Tän aamun brunssista koituikin vuoden ensimmäinen brunssi ja 
voin taata, että kyllä muuten maistui. 

Musta itsestäni on tosi häiritsevää jättää postaus vähäiselle tekstille, mutta ajattelin kerrankin tahalleen vähän härnätä omaa ärsytystäni 
ja kokeilla miltä tää näyttäis. Mitä mieltä te ootte, onko kiva välillä lukee vähän vähemmän, vai onko tää jonkin muunkin mielestä typerää?
IMG_9523
IMG_9538
IMG_9546
IMG_9504
Tuliko nälkä? ;-)

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Kamera jalustalla

Keskiviikko, ja sunnuntai lähenee. Toisinsanoen vierailupäivä Kainuun prikaatiin! Lasken vaan päiviä ja teen mitä vaan sen eteen,
että sunnuntai tulisi nopeesti. Huomenna on jo kuitenkin torstai! Sain tosi paljon positiivista palautetta edelliseen postaukseen
ja tsemppejä inttileski aikaan! Mä oon vaan niin superkiitollinen jokaisesta teistä siellä ruudun toisella puolella, jotka 
jaksaa kerta toisensa jälkeen lukea mun loruja, usein turhia sellaisia, joskus vähemmän turhia ja joskus ihan kivoja, toivottavasti? 
Blogin ylläpitäminen tuntuu taas syksyn jälkeen niin hyvältä! Ilman aktiivisia lukijoita positiivisine kommentteineen, tää touhu ois ihan erilaista. 

Eilen, loppiaisena, vietin tylsää päivää himassa jammaillen ja rupesin muistelemaan niitä aikoja, kun kuvailin itseäni kamera 
jalustassa kiinni ja kamera pimputti 10 sekuntia kuvan ottamiseen. Aika hektisiä juttuja, mutta silti niin käteviä konsteja niiden 
ainaisten ulkona otettujen oma naama- ja asukuvien lisäksi. Mun oli myös aika päivittää instagramiin (oliviamyllyla) omasta
pärstästä, ja sekin hoitui hyvin näin konstein! Ensimmäisenä taiteellinen vahinkokuva, ja toisena kuva,
 josta koitui instagram kamaa. Jep, kun katsoo muualle kun kameraan, näyttää vaan niin paljon paremmalta! 
IMG_9402
IMG_9392
Hyvää loppuviikkoa ihanuudet!

maanantai 5. tammikuuta 2015

Lähes onnellinen alku vuodelle '15

Ei ollut loman aikana mikään hirvee inspiraatio blogin suhteen, vaikka mä suurimmaksi osaksi olin vaan. Tai lukekaa; vietin aikaa 
poikaystävän kanssa joka matkasi eilen armeijaan. Tästä tytöstä tuli se puhuttu inttileski. Nyt vasta ymmärrän, miten hyytävänä tota
sanaa pidetään. Minä, joka luulin, etten tuu ikinä joutumaan tähän tilanteeseen, oon siinä nyt. Ei ollut todellakaan paras mahdollinen
tapa alottaa viimeinen kouluvuosi. Yritin pitää itseni positiivisena, mutta se ikävä kyllä tyssähti jo varhain aamulla siihen, kun
ulkona joutuu fillaroimaan kahdenkymmenen asteen pakkasessa kouluun. Eikä taida ensimmäiset viikot jos kuukaudetkaan
koulussa täydellisesti sujua, sillä harmi vaan tää inttileskeys tuntuu painavan päälle. Hitsin armeija. Uskon kuitenkin hyvään,
ja siihen, että tästä varmasti koituu loppujen lopuksi jotain hyvääkin. Yhteistä aikaa varmasti rupeaa arvostamaan enemmän, ja kai
tämmönen vahvistaakin suhdetta. Ei vaan millään haluais pitää sitä poikaystävää siellä intissä edes puoltavuotta, mutta tää vaihe on
useemmallakin edessä tai takana, ja näistä inttileskeyksistä on vissiin aiemminkin selvitty? Kyllä mäkin tästä selviän, sitä omaa kultaa nyt
vaan silti on niin hirveä ikävä..

Vuosikin taisi keretä vaihtumaan, vai mitä? Vastahan tässä elettiin sitä kuuluisaa maailmanloppuvuotta 2012 ja nyt muka odotellaankin
sitä maailmanloppua vielä vuonna 2015.. 2015 MIETTIKÄÄ! Vuodet vaan vierähtää niin hurjan nopeaa. Tää vuosi lupaa oikeesti paljon hyvää
ja mä tiedän tästä vuodesta tulevan hyvä. Mä yritän taas tehdä muutoksen omassa asenteessani ja pitää yllä energistä ja positiivista
elämäntyyliä, niinkuin mun vuosi lähti viimevuonnakin käyntiin. Vastoinkäymisiltä ei tietenkään vältytä, mutta niistä taas oppii lisää,
ja on hienoa, ettei oppiminen koskaan pääse loppumaan. Koulustakin vielä sen verran, että mun on pistettävä ja pidettävä ajatukset
koulun suhteen kasassa, sillä mulla on aikalailla viimeiset mahdollisuudet nostaa numeroita ennen jatko-opintoihin pääsemistä. Täähän on
mulle oikeasti tiukka paikka, sillä Kokkolasta löytyy tasan ja ainoastaan yksi koulu minne mä tahdon. Tuun kevään kuluessa jakamaan ajatuksia lisää
jatko-opintoihin liittyen, mutta nyt Mun on vaan pistettävä kaikki peliin koulun suhteen. Mä uskon, että mä tuun onnistumaan, kun mä niin tahdon.
Toivottavasti teillä on ajatukset kasassa hyvää tulevaa vuotta varten. Nautitaan tästä vuodesta täysin eri tavalla, kun aiemmista. Onnellista uuttavuotta siis kaikille!
IMG_9241
IMG_9221
IMG_9264
IMG_9267
IMG_9269
Käytiin eilen ihanan ystävän kanssa heittämässä vähän mun surullisia inttiajatuksia muualle lämpimän kaakaon parissa.
Ootteko paikalliset käyneet jo tutustumassa Kokkolan uuteen kahvilaan? Ehkä söpöin paikka i.k.i.n.ä