tiistai 17. syyskuuta 2013

''Annetaan hänelle ansaitsemansa kunnia''

5. Heinäkuuta 2011 Heräsin lämpimään kesä aamuun ja onnellisena lähdettiin ajamaan kohti alahärmää ja huvittelemaan powerparkkiin. Mukana oli Mun isäpuoli, sen tyttö, minä, wiljami ja wiljamin kaveri. Kukaan ei ollu tietonen mistään ja siellä murheettomana juoksenneltiin laitteesta toiseen. Olin 12 vuotta, Wiljami oli 10 ja Benjami 15. Muutamia tunteja kerettiin siellä juoksennella ja ehkä 12 aikoihin käytiin syömässä. Kaikki syötiin hymy korvissa ja yhtäkkiä mä huomasin mun isäpuolen ilmeen vakaventuvan. Se aukas suunsa ja kerto, että Kokkolassa on tapahtunu onnettomuus, hetiku ollaan syöty nii lähetään ajamaan takas Kokkolaan. Ilmeet vaan meni ihan shokkiin eikä kukaan uskaltanu ees kysyä että mistä on kysymys. Autossa mua käskettiin laittamaan joku levy soimaan, koska joka paikassa uutisoitiin asiasta josta meillä lapsilla ei ollu harmainta aavistusta. olin kiltti ja tein niinku käskettiin. Kukaan ei sanonu sanaakaan, mä voin vaan sanoa sen omalta kohdaltani, että mä olin shokissa. Mun päässä vaan pyöri ajatus että onko äiti kunnossa. Matka kotiin oli pitkä ja erittäin hiljanen. Mun puhelin piippas monta kertaa ja sain vanhoilta kavereilta perheineen pahoitteluita ja suruviestejä, niissä kerrottiin kuinka rakas mä oon niille. mä luin niitä järkyttyneenä mutta olin yksinkertasessa shokissa enkä pystyny ajatteleen mistä vois olla kysymys. Lähestyttiin Kokkolaa ja tajusin kaiken mutta mulla ei ollu reaktioo. Näin ambulanssin tulevan iskän asunnolta ja puristin mun käsiä yhtee, katoin ympärilleni ja näin mun isäpuolen pelokkaan katseen. Vietiin Wiljamin kaveri ja mun isäpuolen tyttö koteihinsa. Mun puhelin soi varmaan satoja kertoja eri ihmisiltä, tuntemattomista numeroista soiteltiin mutta mä en kertaakaan vastannu. Ku päästiin kotiin, siellä ootti äiti ja meijän pitkä aikanen perhetuttu kertomassa meille tapahtuneen uutisen. Ku näin niitten vakavat ilmeet, olin vaan sekunti sekunnilta varmempi kaikesta. Tää perhetuttu avaa suunsa ja multa valuu kyyneleitä, katon äitiä ja wiljamia ja sitte taas uuestaan tätä perhetuttua. Se sanoo näin: ''Tiiättekö Olivia ja Wiljami mitä. Teiän iskä on nyt lähteny parempaan paikkaan.'' Samalla sekunnilla jokainen meistä halkee itkuun ja hajoo siihen sohvalle. Äiti halaa mua ja Wiljamia tiukasti. Me itkettiin ehkä viis minuuttia ennenku pystyttiin puhumaan. Mä kerroin tietäväni tän tulevan vielä vastaan, mutta sitä en vaan voinu uskoo että siinä hetkessä. Kesälomapäivänä. Alkujärkytyksen jälkeen mä soitin kaikille jotka oli yrittäny mua tavottaa ja puhuttiin kaikkienkans tosi kauan ja siinäki itkettiin. Mä kerroin miten mä koin sen asian ja kuinka tärkee joka puhelu oli mulle. Ovikello soi aina viiden minuutin välein ja kukkalähetyksiä sateli monen päivän jälkeenki. Ihmisiä kävi ovella kertomassa osan ottonsa ja pahoittelunsa. Se tunne oli niin valtava, miten moni ihminen oikeesti rakasti ja välitti ja tekee niin edelleen. 

Tästä on siis nyt reilu 2 vuotta aikaa eikä tapahtunutta vieläkää oikeen voi uskoa todeks. Suru ei lopu koskaan, se vaan muuttaa muotoaan. Nyt ku mä oon vanhempi, mä alan vasta ymmärtämään pikkuhiljaa näitä asioita. En voi todellakaan sanoa että ymmärtäisin kaiken, en ymmärrä ees puolta tästä kaikesta. Mä oon ollu niin pieni ku kaikki on tapahtunu. Mä en oo koskaan puhunu iskänkans niinku aikuset puhuu ja nyt mä oikeesti haluaisin puhua. Iskä oli ihan älyttömän upee ihminen ja monelle ihmiselle Mikasta on jääny ihan liian väärä kuva. Onneks sillä on nyt niiin paljon parempi olla, kaikki ne paineet, kaikki se tuska, kaikki on poissa. Mulla vaan on niin ikävä.  Jos haluut lukee esimerkiks testamentin, niin sen näkee tästä: http://www.sympatix.fi/blog/?p=23

Haluan kiittää kaikkia ympärillä olevia ihmisiä jotka on jaksanu olla mun tukena <3 

Kuvat: google

34 kommenttia:

  1. ♡ oot niin rohkee (':

    VastaaPoista
  2. voi oot kyllä todella rohkee kun uskallat tästä kirjotaa. Mullakin rupes valumaan kyyneleet poskille :'(. Tsemppiä sulle elämään, oot mahtava tyttö♥!

    VastaaPoista
  3. Oot olivia ihana!:-) Oon itekki menettänyt isän ja siitä on aikaa puoli vuotta. oon samanikäinen kuin sinä. Tiedän nuo tuskat ja sen kuinka vaan haluaisi nähdä ja saada hänet takaisin!<3 ihmiset jotka eivät ole kokenut tällaista ei todellakaan voi luulla että tämä on jotenki helppoa! Ikävä kasvaa vain ajankuluessa ja toivon sinulle oikeesti tsemppiä ja jaksamisia! Ole vahva!<3

    VastaaPoista
  4. Oot
    tosi rohkee ku kirjotit tällasesta aiheesta ! Tsemppiä sulle tosi
    paljo!<3 mä uskon ettei oo todellakaan helppoa;((!! Itelläki
    kyyneleet alko valumaan kun tätä luin..

    VastaaPoista
  5. hitsi mulle tuli kylmiä väreitä kun luin tätä.

    VastaaPoista
  6. Mua alkoi itkettää ! Tiedän teidän perheen ja Mikaakin olen moikannu joskus. Mulle Mika on aina ollut sankari!! Ja kun kuulin uutisen kuolemasta, mä itkin.Sä et tiedäkää miten mä pidin sitä sankarina. Meillä on videoita kotona kun Mika on voittanut kultaa mm-kisoissa ja haapajärvellä oli sen kultajuhlat ja kaikki huusi MIKA MYLLYLÄ!! se oli ihan älytöntä. Maailman surullisinta on se miten tää tarina loppui. :'(( VOIMIA OLIVIA!!! Mika on ikuisesti mun mielessä.<3

    VastaaPoista
  7. Ja tuo testamentti on niin itkettävä.... <3 "Myllylä oli ainoa, joka tunnusti ja hän jäi yksin. En voi välttyä ajatukselta, että hänet jätettiin täysin yksin niin Hiihtoliiton johdon kuin hiihtäjätovereittensa toimesta. Sen on täytynyt olla valtava taakka, kun itse uskomansa rehellisyys ei tuottanut muuta kuin yksinäisyyden tuskan keskellä.

    Rehellisyys maan perii. Myllylälle se ikävä kyllä tarkoitti hautausmaata.

    Muille ‘kohtalotovereille’ langetkoon häpeä."

    Tuo on niin totta!!!!!!!!

    Ja Olivia, mä oon varma että sun iskä tietää mitä sulle kuuluu, näkee sut ja rakastaa sua. Uskotko sinä näin? Jutteletko koskaan isällesi? Olen varma että hän kuulee.

    VastaaPoista
  8. Oot aivan älyttömän rohkee kun kirjotit tästä. Epäreilua. En osaa ees kuvitella sun kaipausta, mutta onneks et jääny yksin asian kanssa. Oot tosi upee, tsemppii, blogis on huippu!! <3

    VastaaPoista
  9. Oot tosi rohkee kun voit avautuu tästä! Voimia siulle paljon<3!

    VastaaPoista
  10. En osaa sanoo mitään, vaikka mulla olis niin paljo sanottavaa! Paljon voimia ja osanotto! <3 Aloin itkemään samantien ku tajusin et sun isä on kuollu. En ymmärrä miten ite selviäisin sen yli.

    Jos tarviit jonku jolle jutella, niin mulle voi aina puhua! Joo kuulostaa tosi kaukaa haetult ja vaikee varmasti puhuu randomille, mutta muista tää aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pakko viel lisää tähän.. tää sun teksti sai mut kirjottaan tämmösen pienen avautumis tyyppisen tekstin..

      http://veraanlife.blogspot.fi/2013/09/muistathan.html

      Poista
  11. ketään ei kiinnosta enää toi sun iskäs

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää tiiän että olivia on niin vahva persoona että se ei välitä sun kommentista hevonpaskaakaan. mutta mää välitän ja pakko sanoo että oot kyllä todella kylmä ihminen.Mihin sun empatiakyky on kadonnu...kannattaa käy tutkituttaa pää:)

      Ja olivialle ,oot aivan ihana tyttö. Rohkee ja vahva. Sun isäs oli varmasti mahtava isä ja paras urheilija minkä tiiän just sen takia että se tunnusti ja oli rehellinen! Vahva persoona että oikeen hattua nostan!

      Voimia olivia sulle ja teidän perheelle ,niinku sanoitki että suru muuttaa muotoaan!
      Siu!♥ :)

      Poista
  12. oon kuullu että poltat nykyää onko totta :D?

    VastaaPoista
  13. Eik olivia purskahin itkuu ku luin tätä sun tarinaas! Oikeesti mietein just jotai turhia koulujuttuja hirveesti muy nyt tajusin et se on tosi pieni asia tän rinnalla! Voimia tosi paljon, oot rukouksissa! <3

    VastaaPoista
  14. Et tiiäkkää kui mä itkin ku luin tota tekstiä!! Tiiän teijän perheen ja mikan, muistan ite et oltii menossa perheen kaa nivalaa ku radiosta kuulu että mika on kuollu. (oon tosiaa sieltä kotosi) mut oot tosi rohkee tyttö ku uskallat kertoo näi avoimesti! tsemppiä tosi paljon ja tää sun blogi on uskomattoman upee! ♥

    VastaaPoista
  15. Ihanaa, että kirjotit tuosta aiheesta! Itse koen Mikan suurena esikuvana sillä harrastan hiihtoa ja purskahdinkin itkuun lukiessani, samoin kuin äitini. Voimia sinulle Olivia!! Ja huippu blogi muutenkin!

    VastaaPoista
  16. Ihana olivia <3 Mika oli aivan ihana ihminen, ja mua kosketti sen kuolema tosi paljo. Muistan ku leikittiin sun isäs kans pieninä...:)<3 Mikasta jäi hirveesti ihania muistoja ! Voimia sulle !!

    VastaaPoista
  17. Oikeesti en tiä mitä täs sanois. Oot oikeesti nii vahva ku oot joutunu kokeen kaiken tän ja silti jaksat hymyillä! Sun isäs oli jotai niin huikeeta koska se oli rehellinen eikä vaan aatellu itteään:) Oikeesti tooosi paljon voimia jatkossaki, muista et näät sun isäs vielä!<3
    Ainii tuli heti mielee tää laulu nii jos vaikka kuuntelet :)

    Johanna kurkela - Ainutlaatuinen

    VastaaPoista
  18. Olivia rakas<3!! iteltäki vierähti kyyneleet poskille . toivottavasti nähään pian!!! oot ihana<3<3

    VastaaPoista
  19. Osaanottoni:D mut mihin se kuoli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei herranjjumala mistä näitä vatipäitä oikeesti tulee...

      Oot Olivia super vahva ja huippu tyttö! ♥

      Poista
  20. Hei! Olen jo vanhempi lukija, yli 40v. Muista, että isäsi on yksi suurimmista urhelusankareista, joita meillä on ollut. Tuotti iloa ja riemun hetkiä koko Suomelle. Itsekin nuoruusvuosina maaseudulla seurasin kisoja ja porukalla hurrattiin Mikan hiihdoille. Muista, että isäsi pitää huolta Sinusta edelleen, hän varjelee askeleitasi ja seuraa elämääsi. Hän oli hieno mies. Enkeleitä Sinulle, veljillesi, äidillesi, isäpuolelle ja kaikille Sinua lähellä oleville ihmisille. Tiina.

    VastaaPoista
  21. Olet hieno tyttö, isäsi olisi sinusta ylpeä. Sytytin kynttilän Mikan muistolle. Varjelusta perheenne elämään.

    VastaaPoista
  22. Hieno teksti! Uskon kyllä, että suomalaisille on jäänyt mieliin hyvä kuva isästäsi! (aika kultaa muistot) Vaikka oli ongelmia, niin mulle on ainakin jäänyt rehellisen ja hienon miehen kuva mieleeni, enkä usko olevani ainut. :)

    VastaaPoista
  23. Todella rohkeeta ! ♡ voimia sulle todella paljon ♡

    VastaaPoista
  24. Hiukan myöhässä tulee kommentti - pääkaupunkiseudulta. Minulle Mika Myllylä on urheilusankari ja tulee olemaan! Eräs Suomen todella suurista urheilijoista. Sääli, että Mika koki niin että hänen pitää olla kaikkien sijaiskärsijä! Hänellä olisi ollut kaikki mahdollisuudet onnelliseen elämään....vaikka ei olisi urheillut enään. Tosiasiassa kaikki maat käyttivät hänen aikana ja monet maat edelleen, joten siksi Suomalaisten itseruoskinta on kohtuutonta naurettavaa. Onnea sinulle jatkossa!

    VastaaPoista
  25. Hei. Sattumalta satuin sivullesi. Isäsi oli suurin urheilusankari minulle ikinä. Olin todella surullinen ja itkin, kun kuulin hänen poismenostaan. Hän sai kestää ihan liikaa kaikkea ikävää toistenkin puolesta. Minulle hän oli ja tulee olemaan aina paras hiihtäjä Suomessa. Hän oli Hieno ihminen. Todella surullista, mitä tapahtui urheilu-uran jälkeen.

    VastaaPoista
  26. Minäkin satuin sattumalta sivullesi googlailemalla Mika Myllylää. Mika oli suuri hiihtäjäsankari minulle. Hänen hiihtosuorituksensa innoitti minuakin hiihtämään ja pitämään kunnosta huolta. Väittäisin, että Mikan jälkeen ei ole enää toista suurta urheilijasankaria Suomesta tullut.

    Oli kova hämmennys kuulla hänen ja muiden suomalaishiihtäjien doping-käryistä Lahdessa 2001. Monenlaisia kysymyksiä pyöri päässä. Ehkä suurimpana, että miten Suomikin on tähän sortunut? Mutta lopultahan se on niin, että urheilun huipulla paineet ovat kovat. Ehkäpä henkisen valmennuksen merkitys tajutaan Suomessakin joskus vielä.

    VastaaPoista
  27. Olivia ja perhe...olette monesti olleet mielessä näinä vuosina ja tahdon toivoa voimia, ja uskon että jokaisella teistä Myllylän lapsista on loistava tulevaisuus edessä<3

    VastaaPoista